6.11.2013

.906.KOTI-HAAVEITA.

Meille ei ole millään lailla ajankohtaista edes haaveilla isommasta asunnosta eikä varsinkaan omasta talosta, mutta sillä tiellä mä nyt kuitenkin olen. Vuosien varrella maku on muuttunut moneenkin kertaan ja on ollut aikoja, jolloin sisustaminen ei ole juurikaan kiinnostanut ja sitten taas on ollut aikoja, kun en mitään muuta haluaisi tehdäkään kuin suunnitella jotain uutta kotiin.

Ostettiin Miehen kanssa oma kolmio 70-luvun kerrostalosta 2,5 vuotta sitten ja asunto on vastannut meidän tarpeisiin paremmin kuin hyvin, mutta eihän tämä nyt mikään unelmien täyttymys ole ja kyllä me se tiedettiin jo silloin ostovaiheessa, mutta oltiin kuitenkin järkeviä ja ostettiin tämä, koska pääosin asunto vastasi toiveita ja oli erinomaisen hintainen kokoonsa ja sijaintiinsa nähden. Asunto on pikkuhiljaa mukautunut enemmän ja enemmän siihen tyyliin, mitä haluan kotini edustavan, mutta tiettyjä asioita ei pysty luomaan pelkällä irrallisella sisustamisella ja ne on nyt just niitä juttuja, joista haaveilen eniten: lattiat, seinäpinnat, kattoparrut, ovet, ovenkahvat, ikkunat ja ikkunalaudat, pönttöuuni/takka, oma piha ja erityisesti historian havina.


Isoin muutos viime aikaisissa asuntohaaveissa on ehdottomasti se, että nykyään huomaan enemmän ja enemmän ihastuvani omakotitaloihin ja nimenomaan niihin vanhoihin sellaisiin. Toki edelleen haaveilen myös kantakaupungin ihanista satavuotiaista kerrostaloasunnoistakin eikä sellainen asuminen ole edelleenkään poissuljettu vaihtoehto. Mutta joku siinä "oma tupa, oma lupa"-ajatuksessa houkuttelee ihan tuhottomasti. Olisi oma tönö, jolle saisi tehdä mitä tahtoo, olisi oma piha, jossa voisi järjestää ystäville grilli-iltoja ja kesäisin lekotella auringossa. Toki siihen kuuluisi myös nurmikon leikkuuta, lehtien haravointia ja lumien luontia, mutta kun tässä on kuitenkin kökötetty viimeiset 15 vuotta kerrostalon seinien sisäpuolella ilman mitään pakkoa ulkotöihin, niin alkaa jo vähän kaipaamaan jotain muutakin arjelta ja elämältä ja en usko sen olevan mikään huono asia muutenkaan, että tekisi jotain muutakin kuin kököttäisi sisällä koko ajan.

Olen aina ollut enemmän tai vähemmän kajahtanut historiaan, vanhoihin esineisiin, erilaisiin puupintoihin, kuluneeseen maalipintaan ja nykyään jopa ruosteiseen metalliin. Onko siis ihme, että mä haluaisin juurikin vanhan talon. Toki olen sen verran järkevä ja jalat maassa -tyyppinen, että siinä talossa pitäisi olla jo kaikki isot ammattitaitoa vaativat remontit tehtyinä, koska me ei olla Miehen kanssa ihan sen tason remppaajia.


Toisaalta haluaisin, että talossa olisi jäljellä raakoja alkuperäisiä pintoja mahdollisimman paljon. Vanhaa tiiliseinää, jalkojen alla nariseva alkuperäinen lankkulattia ja se mikä erityisesti saa mun sukat pyörimään jaloissa on vanha, paljas hirsiseinä. Rakastan myös vanhoja puisia portaikkoja, joita löytyy erityisesti vanhoista rintamamiestaloista, ylipäätään ajatus kaksikerroksisesta talosta houkuttelee. Rakastan myöskin pönttöuuneja ja takkoja ylipäätään. Onko oikeasti mitään kodikkaampaa kuin takkatulen loimu talvipakkasella. Jotenkin myöskin tykkään siitä ajatuksesta, että lämmittäisi talon lähes pelkästään puilla. Tokihan se vaatii jonkin verran työtä, mutta jos talossa on hyvin varaava takka, saattaa yhden illan takan leimutus riittää lämmittämään taloa jopa vuorokauden tai parikin ihan helposti.

Tiilipinta on aina ollut mun mielestä ihana, varsinkin sellainen vähän kulunut ja rosoinen. Mitä tahansa laitat tiilipinnan lähettyville, näyttää ne 10 kertaa paremmilta. Lattioista mulla on ollut jonkinlainen fiksaatio jo vuosia. Rakastan sitä vanhaa lankkulattiaa, joka narisee jalkojen alla ja ideaalitilanteessa sellainen lattia olisi joko valkoiseksi maalattu (kuten yllä vasemmalla) tai luonnostaan hyvin tummaa puuta (kuten yllä keskellä). Tummassa lattiassa mielestäni toimii parhaiten leveä lankku, valkoinsessa käy kapeampikin.


Tykkään myöskin aivan hurjasti kaikenlaisesta industrial-tyylisestä mausteesta sisustuksessa. Tykkään myöskin modernista pelkistetystä tyylistä ja tykkään myös siitä kerroksellisuudesta, jota vanhat esineet tuovat. Mustavalkoinen ruutu- tai salmiakkikuvioinen lattia on ollut kylppäri- ja/tai keittiösuosikkeja jo vuosia, vaikka mulla ei ole sellaista koskaan ollut missään asunnossa. Oikeastaan mun unelma-sisustustyyli olisikin ehkä jonkinlainen sekoitus industrialia, modernia ja kulunutta vanhaa maalaistalohenkistä tyyliä.


Rakastan vanhojen talojen painavia peiliovia, moniruutuisia ikkunoita, leveitä ikkunalautoja ja noita herkullisen söpöjä pattereita. Tuollaiset ikkunat ei välttämättä kaipaa verhoja peitokseen ollenkaan. Keittiössä tykkään sekä supermodernista, korkeakiiltovalkoisesta tyylistä, jossa on kaikki siististi piilossa, että hieman mökkimäisemmästä vanhahtavasta tyylistä, jossa saa jopa osa astioista olla esillä avohyllyillä. Tässäkin tykkään siitä, että on kauniisti yhdistetty uutta ja vanhaa. Olisi uudet koneet ja vaikka ne kiiltävät ovet, mutta yhdistettynä kuluneeseen vanhaan lattiaan ja kenties tiili- tai hirsiseinään.

Olen jo vuosia haaveillut asunnosta, jossa olisi tilaa hieman isommalle ruokapöydälle. Mahtuisi edes se neljä henkeä sen ääreen niin sekin olisi jo enemmän kuin mulla on koskaan ollut missään asunnossa. Parasta olisi jos ruokapöytä olisi myöskin vanhasta puusta tehty ja kenties industrial-henkiset tuolit ympärille tai vaikka eriparituoleja. Keittiöönkin sopii mielestäni upeasti tuollainen ruutu/salmiakkilattia, mutta toisaalta keskellä alhaalla oleva metallinenkin on omalla tavallaan upea.


Tykkään sisustuksessa sekä hyvin vaaleista tyyleistä että värikkäistä, mutta eniten tykkään siitä, että suhteellisen neutraalille väripohjalle on tuotu jotain kontrasteja, jotka saavat paikoitellen pompsahdella enemmänkin esille. Yllä olevissa kuvissa on kaikissa jotain sellaista, josta tykkään. Yhdessä on enemmän puupintaa ja pehmeämpiä kontrasteja, toisessa on melkein pelkästään valkoista, kolmannessa hämärämpi ja pehmeämpi tunnelma, neljännessä kirkas väripilkku pienessä yksityiskohdassa, viidennessä yleissävyltään pehmeä ja harmooninen kokonaisuus ja kuudennessa jälleen valkoista, jossa on mausteena metallia ja tummaa puuta. Voisin asua missä tahansa näistä täysin onnellisena ympäristööni, niin erilaisia kuin ne ovatkaan keskenään. Tosin kaikkia yhdistää se, että niissä on sekä uutta että vanhaa jollain tavalla yhdistetty keskenään.

Ennen tykkäsin melkein pelkästään sellaisesta hyvin suoraviivaisesta ja modernin pelkistetystä sisustustyylistä ja ajattelin, ettei siihen voi yhdistää vanhaa ilman, että se näyttäisi pöhköltä, mutta nykyään olen täysin päinvastaista mieltä. Itseasiassa se vanha tuo moderniin sisustukseen persoonallisuutta ja kerroksia, mielenkiintoisuutta ja tarinoita. Ja jos asunnon/talon pinnat henkii historiaa, silloinhan se moderni onkin siellä se mauste nykyajasta historian keskellä.

---

Tämä on siinäkin mielessä jotenkin huvittavaa tämä talohaaveilu, kun mä olen suunnilleen viimeiset kymmenen vuotta ollut vakuuttunut siitä, että mä haluan asua loppuelämäni kerrostalossa, että mistään pihan hoitamisista ja talon vaatimista askareista ei tarvitsisi huolehtia ollenkaan :D Olisikohan jonkunlainen aikuisuus kenties iskemässä? Jotain kaipuuta juurilleen?

Nämä talohaaveet tosin lienevät vielä haaveita melko pitkään ellei tässä jostain putkahda puoli milliä tilille. Sellaisia lainoja ei nimittäin kosmetiikkamyyjän ja varastomiehen palkoilla maksella :D Tietty jos olis valmis muuttamaan pois täältä kehä ykkösen sisäpuolelta, olisi talojen hinnatkin huomattavasti pienempiä, mutta toistaiseksi ei olla valmiita pidentämään työmatkoja niin radikaalisti. Toisaalta jos ei ole haaveita, ei niitä voi koskaan saavuttaakaan. Mä olen luonut haavekansiota sisustuksesta ja omasta kodista jo vuosia ja kyllä se vaan niin on, että osia sieltä toteutuu säännöllisen epäsäännöllisesti, eli jaksan uskoa siihen, että tämä talohaavekin toteutuu vielä jossain vaiheessa tässä elämässä, sitten kun sen on tarkoituskin toteutua. Nyt ei selvästikään vielä ole sen aika, mutta ehkä ensi vuonna, ehkä muutaman vuoden kuluttua, ehkä vasta kymmenen vuoden päästä, kuka tietää :)

Muita omasta talosta haaveilevia?

PS. Kuvat kaapattu netin syövereistä kuukausien ja vuosien kuluessa, ei enää mitään tietoa mistä mikäkin on alunperin peräisin. Osa jostain random-sivuilta ja osa oikotieltä, osa saattaa olla myös toisista blogeista.

23 kommenttia:

  1. Sama täällä! Kuolaan aina työmatkalla tuollaisia pieniä, vanhoja taloja tuolla Käpylään päin mentäessä. Valitettavasti mies ei tykkää sellaisista lainkaan, "ei tule kuuloonkaan" ja ovat tietenkin myös ihan pirun kalliita + remonttikunnossa. Mies himoitsee uutta ja jostain pirun Eirasta. :P Eli vielä kalliimpaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käpylä ja Kumpula, ne olis just niitä unelma-alueita, ei liian kaukana, mutta kuitenkin ikään kuin luonnon keskellä :) Kumpulasta käytiin yhtä paritaloa katsomassa kesällä, mutta pelkästä talon puolikkaasta olis joutunut pulittamaan 400 000, ni ei sit ostettu. Kunhan käytiin haaveilemassa :D

      Poista
  2. Itse asuin koko lapsuuteni omakotitalossa, että mä vihasin niitä lumitöitä ja ruohonleikkauksia... :p Päätin, että ei koskaan! Vielä en ole katunut, että asutaan kerrostalossa miehen kanssa. Joskus iskee pieni rivarikuume, että olisi edes pikkuinen piha. Näillä tuloilla tosiaan omakotitalo olisi haavetta vaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäki asuin 15-vuotiaaksi asti isossa omakotitalossa ja myös vihasin sitä puutarhan kitkemistä, koska joku muu pakotti siihen :D Mutta ehkä aika kultaa muistot tai ehkä sitä tosiaan on vaan jo aikuinen ja ajattelee asiasta eri tavalla kuin teininä :D

      Poista
  3. Voi, mäkin haaveilen omasta, tosin en vielä talosta vaan asunnosta! Mutta toivoisin, että se olisi sitten hieman vanhemmasta talosta, täällä Tampereella on ihania kerrostaloja Tampellan, Tammelan ja Pispalan alueella. Onneksi suvusta löytyy moniosaamista, ja saisin remonttiin varmasti apua :) Tykkäisin nimittäin hyvin samantyylisestä kuin sinäkin: vanhasta uusin maustein. Erityisen rakastunut olen Pihlgren & Ritolan tapetteihin ja puuhun niin lattiassa kuin seinissäkin. Valkoisuus on mulle tietynlainen no-no edelleen, vaikka olen sillekin alkanut lämmetä osittain.

    Aivan ihania inspiraatiokuvia olet kyllä löytänyt! Toivotaan, että onni potkaisisi ja löytäisitte oman unelmien kodin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on suvussa remonttitaitoisia, mutta ne asuu 400km päässä :( Että ei ehkä ihan silleen lyhyellä varotusajalla saa apuja sieltäkään.

      Poista
  4. Karu todellisuus; vähintään tunti työmatkoihin päivässä, päälle uunin lämmitys, ruohonleikkuut, lumityöt, ison kodin siivoaminen...juu ei ole enää vapaa-ajan ongelmia mutta en perhana vaihtaisi takas omakotitaloon! Ja tämä talo nielee joka pennin ja remontteja on tulossa mutta nyt on se oma talo mistä on aina haaveillut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noinhan se vähän menee :) Mutta osaisipahan arvostaa niitä vapaita ja hiljaisia hetkiä aivan eri tavalla kuin nyt.

      Poista
  5. Kokosit just minun unelmat ja ajatukset...ihanaa! :)

    VastaaPoista
  6. Ihana haaveilupostaus :). Unelmilla on tapana toteutua, joten jatka samaan malliin.

    Elämä on tuonut minulle omakotitalon ja kesämökin, joka on muuten aivan hirveän huono yhdistelmä. Sillä olen saanut siinä sivussa myös hirveän paljon lisää työtä. Mutta en halua valittaa, sillä tämä on juuri sitä mistä aina haaveilin.

    Tykkään sisustamisesta muuten ajoittain jopa enemmän kuin kosmetiikasta :). Niin ja makuni menee aikalailla yksiin kanssasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos mä saisin edes kesämökin niin sekin olisi jo iso plussa tähän elämään ja siellä pääsisi vähän pakoon tätä normaalia arkea ja siellä voisi tehdä niitä pihatöitäkin :D Mutta jos olis kesämökki, sitten pitäisi olla myös autokin ja siihen en ole vieläkään valmis :D

      Poista
  7. Kantakaupunginkin ihanissa vanhoissa kerrostaloasunnoissa on huonot puolensa. Turkiskuoriaisen toukista on mahdotonta päästä kokonaan eroon, kun ne asuvat jossain seinän eristeissä, inhotus. Minä myös pelkään vanhoissa taloissa, yksin ollessa mielikuvitus alkaa laukata, kun ajattelen kaikkia niitä ihmisiä, jotka talossa asuneet ja kuolleet. Tiedän että pelkäisin myös omakotitalossa, vaikken ole sellaisessa koskaan asunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei ole tuollaisia ongelmia mielikuvituksen kanssa, olis joskus lapsena, mutta ei enää aikuisena :D

      Poista
  8. Kannattaa haaveilla, uskon kyllä että ne varmasti toteutuvat. Itse olen alkanut unelmoida New Yorkissa asumisesta, ja vaikka sekin on epärealistista tällä hetkellä, uskon kyllä että ennemmin tai myöhemmin, jotakin kautta se toteutuu, samoin kuin teidän talohaaveet! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haaveilu tekee hyvää :) Haaveilun kautta löytää sen mitä oikeasti haluaa ja kun ajattelee sitä mitä haluaa, ennemmin tai myöhemmin se tulee toteutumaan :) Olen todennut sen jo monta kertaa.

      Poista
  9. Sulla on kiva blogi! :) Käythän kurkkaamassa minunki blogia?

    http://mylifeandmystoryy.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  10. Haluisin kysästä sulta tosta clarinsin meikinkiinnityssuihkeesta, että mitä oot tykänny siitä? Kiinnittääkö se meikin/miten muuten se käyttäytyy? Oon vähän suunnitellu sen ostamista, mutta olis kiva kuulla hieman mielipidettä ennen ku sijotan rahojani siihen^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sori, ku en ole vastannut aikaisemmin :(

      Heti meikin teon jälkeen suihke jättää iholle ihanan kuulaan pinnan ja poistaa sen kuivan puuterimaisen jäljen iholta. Iltapäivällä/illalla meikin korjailussa se toimii myöskin hyvin, silloin kannattaa ensin taputella suurin kiilto paperiin ja sitten suihkaista ja suihke jättää iholle kuulaan, mutta mattaisen pinnan ja meikkipohja on kuin uusi ja kestää taas tunteja pidempään :) Olen kyllä tykännyt tuotteesta ja käytän tätä usein asiakasmeikeissä töissä.

      Poista
  11. Voi kyllä, omakotitalo on todellakin haaveissa. Ei mikään iso, mutta semmoinen, jossa on riittävästi tilaa ja oma pieni piha, jota laittaa sitten. Ja sisustaa mimmoiseksi haluaa. Sairastuin joku aika sitten elinikäiseen tautiin, mikä todennäköisesti vie suurimman osan työkykyä ja tällä hetkellä olen työtön eikä miehenkään palkka mikään iso ole. En ole hirveästi uskaltanut pitkään aikaan haaveilla, mutta tämä postaus sai miettimään, että enhän minä haaveilulla mitään menetä :) Ehkä vielä joskus, kun on sen aika, saan sen oman talon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin: sitten, kun on sen aika, haave toteutuu :) Tietenkin sitä haluaisi, että haave toteutuisi heti tai ainakin vuoden sisällä, mutta myöhemmin elämässä sitä luultavasti vasta tajuaa, että miksi sen ei kuulunutkaan toteutua vielä silloin :)

      Se oikea talo oikeassa paikassa ei ole vielä valmis ottamaan meitä vastaan ja siksi me ei sitä olla vielä löydetty, mutta siellä jossain se on ja kun sen aika on, se ilmoittaa meille itsestään kyllä ja silloin kun talo on oikea, sen hankkiminen on helppoa ja se tuntuu oikealta :)

      Poista
  12. Mä voin sit jeesiä rakennuslupien kanssa, omakotitalolle kun ei oikeasti aidosti saa vaan tehdä mitä tahtoo. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan sitten, kun se talo on :D

      Poista